Ilman tarkoitusta?

Miksi monen mielestä on tieteellisempää uskoa, että maailma syntyi sattumalta alkuräjähdyksestä ja ilman tarkoitusta kuin uskoa, että kaikella on tarkoitus ja maailmankaikkeus syntyi Älyllisen suunnittelun tuloksena tarkoituksella?

Ensiksi mainittu uskohan on ristiriidassa nykyisen tietämyksen kanssa. Alkuräjähdyshän edellytti ns. singulariteettiä, eli hyvin monimutkaista tilaa, jonka syntyminen itsestään on aika mahdotonta ja kyseessä on tila, jossa nykyisin tuntemamme fysiikan lait eivät ole voimassa.

Oletus, että kaiken suunnitteli, joku meitä viisaampi ja "kehittyneempi", ei mitenkään ole ristiriidassa, minkään kokeellisen tutkimuksen kanssa.

Tällaista Viisaampaan uskomista on pidetty tieteen kannalta harmillisena: kaiken epätietoisuuden voi jättää "Herran huomaan", ivataan.

Näin eivät kylläkään monet historian lehdille päässeet luonnontieteilijät ole tehneet. Muiden muassa Tapio Puolimatkan selvitykset osoittavat kiistattomasti, että nimenomaan henkilökohtainen usko Jumalaan on innostanut tunnettuja tieteentekijöitä kohti saavutuksia, joita tänään tiedemaailma yleisesti arvostaa. Esimerkin mainitakseni, kristityt tiedemiehet ovat aavistaneet tiettyjen lainalaisuuksien olemassaolon juuri sillä perusteella, että lainalaisuudet ja tietyt säännönmukaisuudet ovat ominaisia älykkäälle suunnittelulle. Niinpä he, kristityt tiedemiehet, ovat lähteneet etsimään jotakin sellaista, jonka uskoivat olevan olemassa. Ateisti tieteentekijä joutuu sitä vastoin etsiskelemään sellaista, jonka ei edes tiedä olevan olemassa. Siihen tarvitaan todellista uskoa.

Agnostismi tieteen perusolettamuksena

Agnostismin mukaan ihminen ei voi tietää onko Jumalaa olemassa, yhtä vähän siis voimme tietää mitään muutakaan Jumalasta.

Tieteen näkökulmasta katsottuna agnostismi nousee esiin erityisesti tarkastellessa maailmankaikkeuden syntyteorioita. Usein astutaan vielä astetta pitemmälle olettaen, että Jumalaa ei ole edes olemassa. Mahdollisuutta, että alkuoletus on väärä, ei tavallisesti oteta edes huomioon. Vielä merkillisempää on se, että yleisesti tunnutaan uskovan, että jos ihminen osaa selittää miten ja missä järjestyksessä nykyisen kaltainen maailmankaikkeutemme on syntynyt, silloin on jo osoitettu, että Jumalaa ei ole ollut koskaan olemassa.

Mielestäni tämä on sama kuin väittäisi, että kellolla ei ole ollut keksijää eikä tekijää sillä perusteella, että joku saa selville miten kello on rakennettu. Kun Hicksin bosoni lopulta löydettiin, ensimmäiset ateismiin ja agnostismiin ihastuneet hihkuivat riemusta: viimeinenkin mahdollisuus Jumalan olemassaolosta on poistettu.

En malta olla esittämättä omaa näkemystäni siitä, miksi Jumalan olemassaolo on monille niin vastenmielinen, että sen kumoamiseen ollaan valmiita uhraamaan miljoonia ja jopa ihmishenkiä. Näinhän on tehty esimerkiksi ateististen valtioiden toimesta. Syy lyhykäisyydessään on tämä: Jumala on sekä armollinen, että totuudellinen, joka vaatii ihmisen tilille tekemisistään. Armoa kyllä riittää, jota Jumala erityisesti osoittaa Jeesuksen uhrikuoleman kautta, mutta sen omistaminen edellyttää oman syntisyyden ja armon tarpeen tunnistamista ja tunnustamista. Jopa ateisteillakin on oma käsityksensä Jumalasta ja he arvelevat Jumalan olevan nimenomaan totuudellinen, ja armon tarpeen tunnustaminen ei ylpeälle ihmisluonnolle ole helppoa.

Vaikkakaan agnostistit ja ateistit eivät myönnä tai usko tietävänsä mitään Jumalasta, heillä tuntuu olevan paljonkin käsityksiä Hänestä. Eräs ateistien käsityksiä Jumalasta on se, ettei Jumala voi sallia pahan olemassaoloa. Jos siis sallii, Jumalaa ei ole olemassa. Evoluutiokeskusteluissa on esitetty, että lajien tietty samankaltaisuus on merkki siitä, että Maailma ei voi olla Jumalan luoma. Ateistisen teologian mukaan Jumala ei näet loisi lajeja siten, että ne esimerkisksi dna:n puolesta muistuttaisivat toisiaan. Hiukan omituiselta kuulostaa, kun ateistit luovat omaa teologiaansa, oppia Jumalasta, jota heidän väittämänsä mukaan ei ole olemassa.

Agnostinen perusajatus, että Jumalasta ei voi tietää mitään, sulkee pois mahdollisuuden Raamatun ilmoittaman Jumalan olemassaolosta. Raamatun ilmoittama Jumala on hyvä ja ihmisiä rakastava, ja muun  muassa tästä syystä on ilmoittanut itsestään rakastamalleen ihmiskunnalle Raamatussa, luomakunnassa ja palvelijoittensa kautta. Johtuen omasta teologisesta näkemyksestään agnostikko ei uskalla ruveta tarkastelemaan materiaalia, joka voisi mahdollisesti oikaista hänen käsityksiään Jumalasta tai vaikkapa maailmankaikkeudesta. Tämä vaikuttaa hyvin epätiedemiesmäiseltä. Vastaavasti Raamattuun uskovalla tiedemiehellä ei ole mitään pelättävää, jopa lähtökohtaisesti epäluotettavia tai yksipuolisia tutkimuksia voi esteettä tarkastella. Hyvänä esimerkkinä on arkeologia, jolla on joskus pyritty turhentamaan Raamatun sanomaa. Arkeologiset tutkimukset kuitenkin ovat jatkuvasti osoittautuneet Raamatun ilmoitusta tukevaksi. Esimerkkejä löytyy esimerkiksi liittyen Apostolien tekojen ilmoittamiin paikannimiin.

Törmäsin jokin aika sitten videoon Youtubessa, jossa Suomessa tunnettu tähtitieteilijä myönsi, että on mahdollista, että joku meitä viisaampi on maailmankaikkeutemme takana, ja "olisi tyhmää olla ottamatta sitä huomioon." Mielestäni tässä olisi tervettä pohjaa tieteen tekemiselle. Edellä mainitsemani tiedemies ei kuitenkaan sano olevansa "taipuvainen uskomaan uskontojen ilmoittamaan Jumalaan."

Perusolettamus, joka sallii Jumalan olemassaolon myös Maailmankaikkeuden luojana, ei sulje pois eikä estä mitään tieteen mahdollistamia tutkimuksia tai johda aliarvioimaan niiden tuloksia. Historian lehdet kertovat lukuisista uraanuurtavista tiedemiehistä, jotka ovat saaneet inspiraatiota tieteelliselle tutkimukselleen nimenomaan uskostaan Jumalan olemassaoloon. Usko Raamatun ilmoittamaan Jumalaan ei tee tyhjäksi mitään tieteen kokeellisesti osoittamaa teoriaa.

Minulle tähtitieteen, fysiikan ja biologian tutkimukset ovat Jumalan aikaansaannosten tutkimusta, ja siten äärettömän arvokkaita ja mielenkiintoisia. Tieteen puitteissa tehdyt olettamukset ovat myös tärkeitä ja ne hypoteeseinä ohjaavat uusiin tiedon rikkauksiin. Hypoteesit on kuitenkin pidettävä hypoteeseinä eikä niitä saa missään vaiheessa sekoittaa tieteelliseen teoriaan, mikä pohjautuu uudelleen toistettavissa olevaan luonnontieteelliseen tutkimukseen.

Lisäksi on muistettava, että tiede ei anna mitään selitystä siihen, miten alkuräjähdystä edeltävä singulariteetiksi kutsuttu tila on syntynyt. Nykyfysiikan valossa tyhjästä syntymisen on mahdotonta: jos ei ole energiaa eikä ainetta, siitä ei voi syntyä mitään. Kristillinen perusolettamus Luoja-Jumalan olemassaolosta antaa aukottoman selityksen maailmankaikkeuden synnystä ja jopa tarkoituksesta.

Evankeliumi on ongelmallinen

Tänä vuonna Eläintarhan koulussa ei ollut ongelmaa evankeliumin suhteen. Koulun joulujuhlassa oli yhteinen osuus ja evankeliumin lukemisen osuus. Evankeliumin lukemisen ajaksi oppilaille tarjottiin mahdollisuus vaihtoehtoiseen ohjelmaan. Toisilla ei ollut rohkeutta päästää lapsiaan kuuulemaan Evankeliumin lukemista.

Oletko pannut merkille, että nekin, jotka eivät usko Jumalaan, uskovat evankeliumissa olevan jotakin enemmän kuin satua, jota on kartettava ja joissakin maissa vainottava kuolemaankin saakka.

Raamattua on tietenkin käytetty väärinkin, vahingoksi itselle ja toisille ihmisille. Mutta eihän jonkin asian väärinkäyttö tee asiasta aina sinänsä pahaa. Taitaa olla vaikea löytää edes yhtä hyvää asiaa tai esinettä, jota ei voisi käyttää väärin. Ovatko siis kaikki asiat ja esineet ongelmallisia?

En muuten ole kuullut yhdestäkään tapauksesta, jossa Raamatun sanoman soveltaminen olisi johtanut toisen ihmisen vihaamiseen, hyväksikäyttöön tai vaikkapa tappamiseen, jos Raamatun sanomaa on käytetty siitä itsestään nousevien ohjeiden mukaan.

Ihmetyttää myöskin se, ettei esimerkiksi alastonkuvien tai tappokuvien katsota olevan ongelmallisia. Niitähän näytetään esimerkiksi televisiomainoksissa myös varhaiseen katsomisaikaan ja ilman mitään varoituksia, saatikka sitten K-ohjelmissa. Näidenhän tiedetään olevan haitallisia, ja mikähän niiden hyöty mahtaisi olla?

MIETELAUSE

On tieteellisen tutkimuksen vastaista uskoa, että tyhjästä ilman minkään vaikutusta olisi syntynyt jotain. Se että alussa oli Jumala, joka loi kaiken näkyvän ja näkymättömän, ei ole millään muotoa tieteen näkökulmasta mahdotonta.

Järjellisen ihmisen olemassaolo antaa luontaisen pohjan hypoteesille, että kaikki sai alkunsa Jumalasta, joka suunnitteli kaiken. On tarpeetonta puhua Älykkäästä Suunnittelijasta, koska suomenkielessä on sana Jumala, jonka ihmiset luonnostaan mieltävät myös Älykkääksi Suunnittelijaksi.

Todisteita Jumalan olemassa ololle on äärettömästi: koko maailmankaikkeus, maapallo, ihminen, Hänen apunsa ja läsnäolonsa elämässämme.

Jumalan teot ovat siis kaikkialla havaittavissa, kaukoputkilla, mikroskoopeilla, mittareilla sekä hyvällä ja huonolla omalla tunnolla. Jumalaa itseään ei taas voi havaita esimerkiksi kaukoputkella tai koeputkessa, koska hän on ääretön ja yliluonnollinen.