sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Ilman tarkoitusta?

Miksi monen mielestä on tieteellisempää uskoa, että maailma syntyi sattumalta alkuräjähdyksestä ja ilman tarkoitusta kuin uskoa, että kaikella on tarkoitus ja maailmankaikkeus syntyi Älyllisen suunnittelun tuloksena tarkoituksella?

Ensiksi mainittu uskohan on ristiriidassa nykyisen tietämyksen kanssa. Alkuräjähdyshän edellytti ns. singulariteettiä, eli hyvin monimutkaista tilaa, jonka syntyminen itsestään on aika mahdotonta ja kyseessä on tila, jossa nykyisin tuntemamme fysiikan lait eivät ole voimassa.

Oletus, että kaiken suunnitteli, joku meitä viisaampi ja "kehittyneempi", ei mitenkään ole ristiriidassa, minkään kokeellisen tutkimuksen kanssa.

Tällaista Viisaampaan uskomista on pidetty tieteen kannalta harmillisena: kaiken epätietoisuuden voi jättää "Herran huomaan", ivataan.

Näin eivät kylläkään monet historian lehdille päässeet luonnontieteilijät ole tehneet. Muiden muassa Tapio Puolimatkan selvitykset osoittavat kiistattomasti, että nimenomaan henkilökohtainen usko Jumalaan on innostanut tunnettuja tieteentekijöitä kohti saavutuksia, joita tänään tiedemaailma yleisesti arvostaa. Esimerkin mainitakseni, kristityt tiedemiehet ovat aavistaneet tiettyjen lainalaisuuksien olemassaolon juuri sillä perusteella, että lainalaisuudet ja tietyt säännönmukaisuudet ovat ominaisia älykkäälle suunnittelulle. Niinpä he, kristityt tiedemiehet, ovat lähteneet etsimään jotakin sellaista, jonka uskoivat olevan olemassa. Ateisti tieteentekijä joutuu sitä vastoin etsiskelemään sellaista, jonka ei edes tiedä olevan olemassa. Siihen tarvitaan todellista uskoa.

2 kommenttia:

  1. Jonkin verran kirjoitusvirheitä, mitkä voi kuitata väsymyksellä, kun niin myöhään laitoit :D
    ei millään pahalla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta mielenkiintosta luettavaa on ja ihan hyvin muuten toteutettu

      Poista